Vietin eilen lähes neljä tuntia Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1. Syy outoon käytökseeni oli tietysti Olli Jalosen väitöstilaisuus. Koska tuosta tilaisuudesta on kirjoitettu jo paljon virallisessa mediassa, keskityn nyt täysin subjektiivisiin anekdootteihin.
Itse väitöstilaisuus alkoi 12:15 ja loppui kutakuinkin kello 15:00. Minä olin paikalla jo ennen puolta kahtatoista. Tällöin yliopisto oli kokolailla tyhjää täynnä. Paikalla oli vasta kustoksena toiminut professori Juhani Niemi ja tuleva tohtori Jalonen. Kättelyiden jälkeen menimme luentosaliin. Minä valitsin itselleni hyvän paikan ja mikrofonit viriteltiin kohdalleen. Jalosen ensimmäiset sanat tässä pre-väitöstilaisuudessa olivat: "Kuuluuko tää sinne , JiiPee?" Hyvin kuului. Jalonen ja Niemi poistuivat salista valmistautumaan. Sain olla aivan rauhassa seuraavat puoli tuntia.
Luentosali inspiroi, vanhasta muistista, minua tekemään töitä. Aloin tutkia analyyttisesti novellia nimeltään Kultainen omena. Aika kului kuin siivillä. Ennen kuin huomasinkaan, sali oli tulvillaan ihmisiä! Paikalle saapui arviolta 200 kuulijaa. Paikalta saattoi bongata monia kirjailijoita ja tutkijoita mutta se ei liene tässä oleellista.
Väitös eteni sutjakkaasti. Vastaväittäjänä toiminut Markku Envall esitti minun mielestäni turhankin monta oman persoonansa kautta suodattuvaa huomiota. Tähän en ollut tottunut matemaattisen tiedekunnan väitöksissä, mutta sehän lienee minun ongelmani. Tein muistiinpanoja kolmisen arkkia.
En esitä mitään suurempaa analyysiä väitöksestä. Yhden mielenkiintoisen ajatusrakennelman haluan ottaa tässä esille. Jalonen esitti hienosti, että tutkimus on eräänlainen kehä, joka alkaa kysymyksestä ja päätyy tutkimuksen jälkeenkin alkupisteeseen. Sisäkkäiset kehät rajaavat tutkimuksen tuloksen sisäänsä mutta eivät koskaan saavuta sitä. Tutkimuksen sisään jää eräänlainen tiedon musta-aukko, joka säilyttää salaisuutensa. Ja jos tässä tulkitsin Jalosta väärin, se annettakoon minulle anteeksi.
Omasta mielestäni ajatusta voi kehitellä eteenpäin. Sisäkkäisten kehien sijaan syntyy spiraali. Tutkimus palaa alkupisteen sisäsyrjälle ja tällöin osataan jo esittää tarkemmat kysymykset kuin alussa ja seuraavalla kierroksella päästään syvemmälle tietämykseen. No, se siitä.
Väitöksen jälkeen väki kahvitteli ja kokoontui monttuun. Tutkimuksen symbolina toiminut matto oli montussa kunniapaikalla.
Ostin väitöskirjan, tyhjensin kaksi mukillista juotavaa, söin pari suklaata, keskustelin vähän, kiitin isäntäväkeä ja lähdin kotiin. Väitöskirjan lukeminen on vielä kesken.
Kommentit