Massiivisen historiallisen romaanin jälkeen lepuutin hermojani kirjoittamalla keväällä 2000 minimalistisen romaanin “Saarnaajat”. En laittanut sitä kuin Otavalle, joka vanhasta muistista palautti sen niin nopeasti, että tuskin ehdin postista kotiin kun kässäri oli postilaatikossani. Myönnettäköön ettei aihe ollut niitä kaikkein kaupallisempia. 

Sitten alkoi tapahtua. Keväällä novellini “Paholainen” voitti III palkinnon erittäin arvostetussa Pirkanmaan kirjoituskilpailussa.  Jatkoa seurasi kesällä, kun sain jaetun I palkinnon Hämeen taidetoimikunnan järjestämässä kirjoituskilpailussa. Talvella oli vuorossa jaettu III tila Portti-lehden scifikilpailussa.

Kun vielä vuonna 2001 sain III palkinnon Maaseudun Sivistysliiton novellikilpailussa, novellin Kouvolan ensimmäisestä dekkarinovellikisasta tehtyyn antologiaan, kaksi kunniamainintaa kauhunovellikilpailussa ja kunniamaininnan Portti-lehden novellikisassa, alkoi novellistin maineeni vakiintua. Tuona vuonna Hämeen taidetoimikunta myönsi minulle apurahan kirjoittamista varten. Siitä riemastuneena nakkasin kasaan romaanin “Kummajaiset”.

Olin löytänyt itseni novellistina. Se oli hauskaa mutta ajattelin sen olevan vain välivaihe romaanin saralla. Novellikisojen meriitit saivat kustantajat lukemaan romaanikäsikirjoitukseni entistäkin tarkemmin. Niin ainakin uskoin.