Yhtyneet kuvalehdet julisti vuoden 1996 lopussa taikka 1997 alussa joulunovellikilpailun. Koska “Ihme” oli jouluinen tarina jos mikä, lähetin novellin kilpailuun. En hionut sitä koska uskoin sen olevan täydellinen. Itseluottamukseni on aina ollut Napoleonin luokkaa.

Kilpailuun saapui yli 1300 novellia. Kymmenen kirjoitusta jakoi keskenään huikean 100 000 markan pääpalkinnon. Minä olin yksi voittajista. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1977, jolloin voittorunoni julkaistiin lehdessä, tekstini päätyi painokoneeseen. Antologia “Suomalaisten uudet joulutarinat” ilmestyi vuonna 1997.

Olin alusta asti tiennyt, että “Ihme” oli hyvä novelli. Voiton ja palkintorahojen lisäksi olin tyytyväinen siitä, että kykenin itse arvioimaan tuotoksiani, ainakin novellien osalta.

Voiton innostamana lähetin kaksi novellia (Enkelinmuna, Asvalttihiiret) Ylelle TV2:lle. Olin sitä mieltä, ja olen yhä, että niistä tulisi hyvä TV-elokuva. Enkä ollut tunteeni kanssa aivan yksin, sillä itse Markus Kajo soitti minulle ja kertoi pitäneensä teksteistäni erittäin paljon. Tai ainakin paljon. Moinen soitto tunnetulta TV-kasvolta oli tietysti omiaan lisämään uskoa omiin kykyihini.