Markus Kajo oli antanut novellini eteenpäin Hannu Lumivuorelle. Syyskuussa 1997 sain kirjeen, jossa Lumivuori kiitteli tekstejä mutta pahoitteli suunnitelmiensa menneen munilleen. En jäänyt suremaan tapahtunutta sillä olin innostunut takomaan novelleja.

Vuoden 1997 lopulla kirjoitin loppuun “Olemattomuuden varjo” romaanin, jonka olin aloittanut kirjoituskoneella. En lähettänyt sitä mihinkään. Uskoni kustantamoihin oli vielä hiukan pakkasen puolella.

Vuonna 1998 tein uuden romaanin liki neljän vuoden tauon jälkeen. “Jäätävä rakkaus” oli romaani, joka ensimmäistä kertaa kirvoitti kustantajan 27.4.2000 päiväämään hylkäyskirjeeseen adjektiiveja (kiitettävää työtä, kielellisesti moitteeton ja jännittävä). Vaikka “..käsikirjoituksessa oli havaittavissa huomattavaa lahjakkuutta..”, se ei mahtanut kustannusohjelmaan oltuaan tutkittavana kaksi vuotta.

Olisiko tuota kässäriä pitänyt alkaa hioa? En tiedä, mutta sen tiedän, että olin jo ehtinyt tutkia ristiretkien historiaa ja kirjoittaakin jotakin.