Viime syksynä Hämeenlinnassa oli perinteisesti kaksi kirjailijailtaa, joista ensimmäisessä esiinnyin itsekin. Toisessa olin mukana vain kuuntelemassa kun kirjoistaan kertoivat Sofi Oksanen, Leena Lehtolainen, Jenni Janatuinen, Riitta Jalonen ja Jorma Palo.

Jorma Palon esiintyminen oli energinen, hän oli täynnä intoa. Hän esitti puolileikillisen sutkauksen oikeista lukijoista ja kriitikoista, jotakin sellaista mikä osui minun huumoriini. Muistan kommentoineeni sitä vierustoverilleni heti tuoreeltaan. Lopussa Palo siteerasi Kalevi Kilven 1948 tekemässä radiohaastattelussa saamaa Sibeliuksen ohjetta nuorille säveltäjille (tosin hän sanoi "soida" kun piti sanoa "elää").

Vaikka Palo ei saanut minua innostumaan kirjastaan, hän jätti itsestään erittäin myönteisen kuvan. Hänessä oli tulta ja tappuraa.

Kun muistelen viime syksyn kirjailijailtaa, tajuan entistä selvemmin, ettei ihminen voi koskaan tietää mitään.