Roald Dahl tiesi jo kauan sitten mitä tuleman pitää. Kirjallisuudessa ei enää ole niinkään merkitystä sillä, onko proosa hyvää vai huonoa, vaan sillä, kuka tuon proosan on kirjoittanut. Tai kenen sanotaan kirjoittaneen sen. Kun kirjailijan nimi painetaan kanteen isommalla kuin kirjan nimi, ollaan jo menotiellä.

Haamukirjoittaminen on päivän sana. Ehkäpä jotkut haamutuotoksia ostaneet tahtovat saada rahansa takaisin. Jos näin on, herää kysymys, onko nuo dekkarit nyt huonompia kun tiedetään, ettei Sariolan leski ole kirjoittanut niitä? Kovin oudolta tuo minusta kuulostaa. Kokonaan toinen juttu on se, kuinka hyvin "kirjailijan" lukijat nielevät kaikki ne valeet, joita vuosien saatossa heille on kerrottu kirjojen synnystä.

Ehkä kriitikoidenkin pitäisi arvioida Tuula Sariolan "kirjat" uudestaan. Samalla voitaisiin vertailla Esko Laukon ja Mauri Sariolan saamia kritiikkejä. Salanimet ovat usein asettaneet kriitikoiden asiantuntemuksen outoon valoon.

56 yötä siihen kun Savurenkaita ilmestyy. Se on 100% Koskista. Hyvässä ja pahassa.