Seuraava esiintyminen on neljän viikon päästä. Siitä viikko ja kirja pamahtaa markkinoille. Hyvä että armonaikaa on vielä jäljellä, sillä nyt ei kyllä huvita yhtään olla sosiaalinen. Mistä se johtuu, kaipa senkin joku kallonkutistaja osaisi sanoa.

Syynä voi tietysti olla se, että tuottelias minä on rehkinyt jälleen. Pari novellia viikossa ja yksi pakina. Kun siihen vielä laskee päälle talven painolastin, jolloin loin pohjat kolmeen romaaniin (niin ja yhteen näytelmään), alkaa kyrsiintymisen syy selvitä. Joku tietysti väittää, ettei romaaneja voi kirjoittaa noin vain varastoon. No, se ei minua hetkauta, sillä mitään valkean paperin kammoa en ole tuntenut koskaan. Kaikkea muuta voi minulta puuttua mutta ei mielikuvitusta.

Mutta leipääntymisen syy ei ole se, että olisin rehkinyt itseni uuvuksiin. Ei, vaan päinvastoin se, että eräs suuri työ on alkamaisillaan ja haluaisin päästä siihen käsiksi. Kaikki palaset eivät kuitenkaan vielä ole kasassa. Talven työrupeamalla ostin rauhan tätä teosta varten. Se kypsyy kyllä alitajunnassa, mutta odottavan aika on pitkä...