Seuraava esiintyminen on neljän viikon päästä. Siitä viikko ja kirja
pamahtaa markkinoille. Hyvä että armonaikaa on vielä jäljellä, sillä
nyt ei kyllä huvita yhtään olla sosiaalinen. Mistä se johtuu, kaipa senkin joku kallonkutistaja osaisi sanoa.
Syynä voi tietysti olla se, että tuottelias
minä on rehkinyt jälleen. Pari novellia viikossa ja yksi pakina. Kun
siihen vielä laskee päälle talven painolastin, jolloin loin pohjat
kolmeen romaaniin (niin ja yhteen näytelmään), alkaa kyrsiintymisen syy
selvitä. Joku tietysti väittää, ettei romaaneja voi kirjoittaa noin
vain varastoon. No, se ei minua hetkauta, sillä mitään valkean paperin
kammoa en ole tuntenut koskaan. Kaikkea muuta voi minulta puuttua mutta
ei mielikuvitusta.
Mutta leipääntymisen syy ei ole se, että olisin rehkinyt itseni
uuvuksiin. Ei, vaan päinvastoin se, että eräs suuri työ on
alkamaisillaan ja haluaisin päästä siihen käsiksi. Kaikki palaset eivät
kuitenkaan vielä ole kasassa. Talven työrupeamalla ostin rauhan tätä
teosta varten. Se kypsyy kyllä alitajunnassa, mutta odottavan aika on
pitkä...
tiistai, 11. heinäkuu 2006
Kommentit