Nyt uskon sen itsekin. Reaalifantasia on karannut kätkytkuoleman kynsistä. Se elää ja hengittää, liikkuu vaivihkaa keskuudessamme, voimistuu hetki hetkeltä.

Olen lukenut elämäni aikana satoja hyviä kirjoja. Suurin osa hyvistä kirjoista on ollut sellaisia, että olen pitänyt niitä hyvinä lukijan kannalta mutta en itse ole halunnut kirjoittaa samalla tavalla. Jokin tyylissä tai genressä on tuntunut kirjoittavaa minää rajoittavalta tekijältä. Ehkä juuri tämän genrevapauden kaipuun takia olen seikkaillut lähes jokaisessa genressä novellieni myötä ja jopa sekoittanut useita genrejä keskenään joskus hyvinkin häiritsevällä tavalla.

Luettuani Anne Leinosen "Valkeita lankoja" ja Pasi Ilmari Jääskeläisen "Lumikko ja yhdeksän muuta" olen vakuuttunut siitä, että olen henkisesti kotiutunut oikeaan ryhmittymään.

Seuraavaksi lukuvuorossa on J.Pekka Mäkelän "Alshain", joka varmasti täydentää tämän palapelin kauniiksi kokonaisuudeksi.