Kirjojani lukeneille on varmaankin tullut tutuksi se, että uskonnolliset teemat vilahtelevat tarinoissani siellä täällä. Lehmän paluu, nimestään huolimatta, ei käsittele mitään tiettyä uskontoa vaan uskontoja yleensä. Tarina on etäännytetty ajassa kauas meidän päivistämme (tulevaisuuteen, vaiko menneisyyteen jos intialaisia eepoksia lukee tarkkaan...) jotta siihen syntyy riittävä perspektiivi.

Tarinan päähenkilö on uskonnon ytimessä. Mutta kuten usein käy, pyhyyttä on vaikea nähdä liian läheltä. Ja kuten aina käy, uskonto muuttuu valtakoneistoksi, josta joku ottaa irti kaiken hyödyn. Uskon ja epäuskon välimaastossa kulkeva tarina on kirjoitettu vuonna 2002. Tätä tarinaa ei ole julkaistu missään muualla, vaikka siitä on olemassa myös englanninkielinen käännös.