Kirjailija on kuin norsu posliinikaupassa jos hän ei lue koskaan muuta kirjallisuutta. Tietysti on niitäkin sankarikirjailijoita, jotka väittävät, etteivät koskaan ole lukeneet muuta kuin omaa tekstiään ja sitäkin hyvin harvoin. Hallelujaa, trumpetit soikoon ja tuhkaa maan matosten päälle.

Olen talven ja kevään aikana lukenut kohtalaisen paljon kirjoja, jopa niin paljon, etten muistanut nimeltä yhtäkään kun sitä äkkipäätä haastattelussa kysyttiin. Päässä oli sekamelska jota en edes yrittänyt selvittää.

Kun aloin katsella muistiinpanojani, säikähdin itsekin lukuintoani. Tässä pieni kurkistus verkkokalvojani pyyhkineisiin kirjoihin.

Erästä opinnäytettä varten luin silmä kovana nämä kolme kirjaa:

Jokaisessa niissä oli omat hyvät puolensa, kuten tämä arvostelukimara jo kertoo:
J.Pekka Mäkelä: Alshain
Pasi I. Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Anne Leinonen: Valkeita lankoja

Viimeksi sain muistinvirkistyskierroksella loppuun Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Nyt on vuorossa Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa. Yöpöydän jonossa ovat:
Tuula Mai Salmela: Uhrihärkä
Tapani Bagge: Julma maa (luen uudestaan pokkarina, siinä on pari korjausta kovakantiseen, wink wink).
Fjodor Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus
Kurt Vonnegut: Sähköpiano

Tietokirjoista en sano mitään...
Mutta virallisesti, katu-uskottavuuden vuoksi julistan, etten ole koskaan lukenut mitään. Enkä lue...!

Paitsi salaa mainioita lastenkirjoja, kuten tämä!