Vanha sananlasku tietää, että joutilaat kädet ovat paholaisen palveluksessa. Voin kokemuksesta sanoa, että se pitää paikkansa. Tätä vaaraa ei kuitenkaan viime aikoina ole minulla ollut. Töitä on riittänyt kiitettävästi. Vaikka kuinka koittaa ahkeroida, työjono tuntuu vain kasvavan.

Ainahan töitä tekevälle riittää. Kun ideoita on vuosien varrella kasaantunut jo ihan kiitettävästi, niihin täytyy myös joskus panostaa. Novellit, pakinat, esseet ja kuunnelmat pitävät mielen virkeänä. Romaanin hiominen on oma taiteenlajinsa. Täydellinen tyhjyyshän olisi luovalle mielelle kauhistus.

Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että kynttilä palaa iloisesti rätisten molemmista päistä. Toisaalta, parempi palaa hetken kirkkaasti kuin hiipua hiljaa pois. Paholaisen voi pitää kurissa vain pysymällä liikkeessä. Se, mitä tuo ritaria seuraava koira symboloi, voi jokainen päätellä itse.

EDIT:

Kuva ei suostunut yhteistyöhön hyvällä eikä pahalla. Ei kannata maalata piruja seinälle...