Kesällä luetut kirjat erottaa yleensä niistä muista kirjoista siitä, että marginaalit ovat täynnä mustia sormenjälkiä. Nyt Sanojen ajan toimitus on kerännyt kartallisen kirjoja, joiden marginaaleihin voi tällätä mustikkaisen sormenjäljen tai joiden väliin voi unohtaa neliapilan kuivumaan.

Monesta kaupungista löytyi kirjoja, jotka olen lukenut. Yhdestä kaupungista jopa sellainen, jonka olen kirjoittanut.

Turun kohdalta puuttui yksi viime vuonna lukemani todellinen kesäkirja. Tämä Reijo Mäen dekkari unohtui laiturille vesisateeseen. Kun sateen tauottua hiippailin vihreillä niityillä, tuuli lennätteli Vareksen seikkailuja irtolehtinä ympäri maakuntaa. Sade oli liuottanut kirjan liimauksen (se oli kyllä kovakantinen teos mutta...) ja liima oli valunut punaisena tahnana pitkin sivuja vapauteen, iloisesti kiljuen, luulen. No, sain kaikki sivut kasaan ja kirjan luettua loppuun. Nykymuodossaan se on aika paksu mutta sitäkin ilmavampi teos.