Jonkun verran on s-postiini paukkunut palautetta siitä, etten täällä blogissa analyseeraa kirjaani tai kerro muutenkaan sen kuulumisia. Tähän on parikin oikein hyvää syytä.

Ensinnäkin, uskon kyllä Savurenkaita kirjan puhuvan puolestaan. En halua ohjata lukijoita mihinkään erityiseen suuntaan. Jokainen saa muodostaa kirjan perusteella sellaisen tulkinnan kuin haluaa. Mitä kirjan kritiikeihin tulee, en halua kommentoida niitäkään. Kriitikollakin on oikeus arvottaa kirja haluamallaan tavalla.

Toiseksi, olen siirtynyt kirjoituskauteen. Viimeistelen seuraavaa romaaniani. Kerään aineistoa tulevaa, sitä vielä täysin tekemätöntä, romaania varten. Olen tehnyt kuunnelmia, artikkeleita, novelleja ja pakinoita. 

Voisipa jopa sanoa, että olen keskittynyt olennaiseen.

Sen verran Savurenkaista  voin sanoa, että sitä ovat lukijat kiitelleet ja kirjastoistakin se on lähtenyt lainaan (ja onpa ehditty jo varastaakin) vilkkaasti. Eli kyllä sille hyvää kuuluu, kiitos kysymästä.