Kustannustalo oli yllättävän hiljainen kun kipusin pitkässä takissani pääkallonpaikalle. Pesonen myöhästyi tapaamisesta vain aavistuksen verran. Hän otti pöytälaatikkokirjailijan vastaan erittäin ystävällisesti. Saatoin omin silmin nähdä käsikirjoitusten lohduttomat pinot ikkunalaudoilla, pöydillä, tuoleilla - tai ehkä vain muistan väärin.

Puhuimme kustannustoiminnan vaikeudesta. Kerroin uudesta käsikirjoituksestani. Pesonen kertoi, että käsikirjoituksia ei välttämättä lueta kokonaan. Eihän kukaan mätää munaa maistettuaan lusikoi sitä kokonaan suuhunsa. Minusta se kuulosti järkevältä. Minulla ei ollut mätiä munia, ainoastaa tuoreita ja kultaisia.

Juttelimme hyvässä hengessä lähes kaksi tuntia. Sain takaisin "Viides evankeliumi" käsikirjoituksen suullisen analyysin kera (hylättynä). En välittänyt siitä vähääkään. Annoin uuden käsikirjoituksen tilalle. Pesonen epäili, kuinka Skotlantiin sijoittuva historiallinen romaani antaisi lukijalle samaistumisen mahdollisuutta. Sanoin tarinan tempaavan lukijan mukaansa niin että hän lopussa luulisi itsekin olevansa skotti.

Hylkäyskirje saapui Gummerukselta kiitettävän nopeasti. Ilmeisesti skottitarinan imuun ei uskottu. Tosin seuraavan vuoden hittielokuva oli "Braveheart - Taipumaton".

Vuoden 1993 aikana kirjoitin vielä jossakin välissä romaanin "Koiran elämää". Bumerangikirjeitä tippui tasaiseen tahtiin. Talvella sain Södikalta takaisin neljä kässäriä yhdellä kertaa. Se oli ennätys.

Olin kahdessa vuodessa takonut viisi romaania. Enempää niitä ei kirjoituskoneilla enää syntyisikään.

                                                      6534.jpg