Kilpailun ratkeamisen jälkeen tapahtumat alkoivat vyöryä omalla painollaan. Sanasato kustantamo antoi aikalisän, jonka aikana saimme kukin etsiä kirjoillemme kustantajaa. Jos emme sellaista löytäisi, Sanasato kustantaisi romaanimme. Näin kävikin kaikkien muiden kolmen osalta.

Minä lähestyin hoputuksen kera Södikkaa, joka tälläkin kertaa osottautui liian hitaaksi ja kankeaksi. Lailan nimenomaisesta kehoituksesta kyselin Otavankin intressejä mutta kymmenen vuoden vankka bumerangaus oli jäänyt heille päälle. Päätin kysyä myös Karistolta, jota en ollut vuoden 1993 jälkeen vaivannut käsikirjoituksillani. Tunnetuin seurauksin.

Muistiinpanoni 25.11.2003 “ Kuunnelkaahan maan hiljaiset, te pölyisten sivujen huomaamattomat asukit, pöytälaatikoiden vaisut vuokralaiset. Tänään on tapahtunut IHME, joka lopulta on suistava universumin kaaokseen. Kello 12:39:18 Pirkko Mikkola, Kariston kustannuspäällikkö soitti minulle. En voinut vastata joten soitin takaisin klo 12:50:54. Tällöin hän kertoi minulle hämmästyttävän uutisen. He olivat lukeneet käsikirjoitukseni “Ristin tie” ja halusivat julkaista sen! --- PÖYTÄLAATIKKOKIRJAILIJOIDEN KUNINGAS ON KUOLLUT!

                   6250.jpg6264.jpg6250.jpg