Kirjoittavan ihmisen motivaatio on asia, joka kiinnostaa niin tutkijoita kuin sukulaisiakin. Tekstin tuottamiseen tuntuu olevan kovasti halua, mikä ei sinällään ole ollenkaan huono asia. Nykypäivän ongelma on enemmänkin se, että tuotetun tekstin käyttötarkoitus on pahasti hämärtynyt.

Synnytetty teksti voidaan jakaa karkeasti kahteen yleiskategoriaan, tekstiin, jolla on vain yksityistä merkitystä ja tekstiin, jolla on yleistäkin merkitystä. Näistä jälkimmäinen saattaa vielä fragmentoitua melko pieniin segmentteihin, hyvä esimerkki ovat erilaiset sukututkimukset tai metsästys- ja muiden seurojen historiikit.   

Yksityinen teksti on yleensä päiväkirjanomaisia merkintöjä, joskus enemmänkin terapeuttista kirjoittamista. Tämä teksti ei välttämättä kiinnosta ketään muuta kuin kirjoittajaa, siinä ei ole suurempaa sanomaa tai yleismaailmallista kosketuspintaa. 

Yleinen teksti syö sisäänsä melkoisen tekstimassan, aina tietokirjallisuudesta, uutisista ja mielipidekirjoituksista kaunokirjallisuuteen saakka. Näillä teksteillä on joku yleishyödyllinen sanoma, niistä on, tai pitäisi olla, iloa tai hyötyä muillekin kuin kirjoittajalle.

Romaani on kaunokirjallisuutta ja siten yleinen teksti. Sen pitäisi tarjota lukijalle sellaisia kokemuksia, joihin hän voi samaistua tai vihastua. Romaanin siis pitäisi koskettaa muitakin kuin kirjoittajaa. Eikä asia tietenkään ole edes näin yksinkertainen, sillä maailmahan on pullollaan romaaneja, vieläpä hyviä sellaisia. Olisi siis suotavaa, että romaanissa esitetyt asiat olisivat jollakin tasolla uusia tai uudella tavalla käsiteltyjä joko näkökulman, tematiikan tai mahdollisesti kielellisen ilmaisun kautta.

Kirjailija siis miettii, tai pitäisi miettiä, tarkasti, miksi hän kirjoittaa kirjan. Mikä on sen sanoma, onko sen tarkoitus viihdyttää, kiihdyttää vai avata uusia näkökulmia vanhoihin asioihin. Vaikka itse kirjassa ei alleviivattaisi mitään julistusta, romaanin pitäisi täyttää jokin aukko, joka kirjailijan mielestä on kirjallisessa universumissa yhä täyttämättä.

Aavistuksen ylikuumenneilla kirjamarkkinoilla on havaittavissa sellainen ongelma, että kirjoja kyllä kirjoitetaan ja julkaistaankin paljon, mutta kirjailijat ovat unohtaneet kysyä itseltään tuon ärsyttävän kysmyksen, miksi kirjoitin/kirjoitan tämän kirjan. Tai, onko tämä todellakin yleinen vai yksityinen teksti. 

Näiden kysymysten kanssa olen paininut yllättävän paljon, vaikka ette ehkä sitä uskoisikaan. Olen tähän mennessä löytänyt tyydyttävän vastauksen tuohon kysymykseen jo julkaistujen kirjojeni osalta mutta kirja kirjalta ajattelen asiaa yhä enemmän. Miksi maailma tarvitsee juuri tätä kirjaa?