Unessa Jumala oli istahtanut Petterin sängylle. Hän oli heti tiennyt kuka vieras oli, niin kuin unessa voi tietää kaiken ilman mitään järkevää selitystä. Petteri ei ollut käynyt kirkossa konfirmaationsa jälkeen, ja siitä oli jo aikaa, mutta Jumala ei pannut sitä pahakseen.

- Minulla on sinulle hiukan asiaa, Petteri, Jumala oli sanonut.

- Minulle? Miksi?

- Minä tarvitsen sinun apuasi.

Petteri oli naurahtanut unessaan. Jotenkin hän oli aina kuvitellut, ettei Jumala tarvinnut apua.

- Jos minä nyt voin jotenkin auttaa, niin tietenkin..., Petteri änkytti.

Jumala nosti etsormensa pystyyn ja Petteri älysi pitää suunsa kiinni.

- Niin kuin hyvin tiedät, minä loin taivaan ja maan, metsäneläimet ja ihmisen. Olihan siinä kaikenlaista muutakin, vesikirppua ja tohvelieläintä, tähtiä, tomua, neutriinoja, sellaista pikkutarkkaa näpertelyä, mutta turha sitä on tässä yöllä käydä läpi.

- Taivaan, maan, kuun, auringon, kaikki seitsemässä päivässä, Petteri täydensi vaikuttuneena.

- Kuudessa päivässä. Seisemäntenä minä lepäsin. Kiirettähän siinä tietenkin piti, eikä kaikesta nyt varmasti kerralla tullut täydellistä, mutta sangen hyvää kuitenkin. Siihen aikaan minulla oli paljon muutakin tekemistä ja ajattelin palata yksityiskohtien pariin myöhemmin.

-----

Kokonainen löytyy täältä.