Tehdäänkö kustannussopimukset yksi kerrallaan vai sovitaanko heti useammasta kirjasta?
On varmaankin mahdollista tehdä sopimuksia useasta kirjasta
kerrallaan, varsinkin jos kyseessä on hyvin myyvä kirjailija. Mutta
eiköhän normaali käytäntö ole se, että sopimukset tehdään kirja
kerrallaan. Tämä on sekä kirjailijan että kustantamon etu. Kirjailija
on näin vapaa tarjoamaan käsikirjoituksiaan mihin kustantamoon tahansa
tilanteen mukaan. Ja kustantamo ei puolestaan sido käsiään
myllynkiveen, jollaiseksi olemattomasta kirjasta sopimuksen
allekirjoittanut kirjailija helposti muuttuu.
Miten tiedät, että on oikea aika aloittaa kirjoittamaan uutta kirjaa?
Siis milloin suunnitelmat ja taustatyöt tuntuvat olevan siinä
pisteessä, että on aika kirjoittaa ensimmäinen lause?
Tämä onkin kinkkisempi kysymys. Sen vain tietää, vähän niin kuin
aivastuksen tulon. Mutta jos yritän olla analyyttisempi, tilanne on
varmaankin sellainen, että kaikki ne mielessä taotut ajatukset ovat
saaneet vastauksensa. Eli tiedän tarinan kulun alusta loppuun. Totta
kai kirjoittaessa tarina muuttuu hiukan, tulee sivujuonia, lisäosioita,
loppu saattaa varioitua jonkin verran. Mutta jos kirjoittamisen aikana
kaikki muuttuu, on aloitus tapahtunut liian aikaisin. Yleensä kirjan
liian nopean aloituksen huomaa siitä, että kertojan ääni ei meinaa
löytyä luontevasti.
Miltä
aloittaminen tuntuu?
Työn aloittaminen tuntuu siltä kuin olisi päässyt häkistä pois. Jos
pohjatyö on tehty kunnolla, kirjoittaminen etenee vauhdikkaasti. Kirjan
maailma on vahvasti läsnä, mikä ei tietenkään ole aina kovin
terveellistä. Mutta hyvä tarina vaatii vahvaa eläytymistä.
Mitä syöt kun kirjoitat?
En mitään. Jos jostakin syystä pääsen tekemään kokonaisen
päivän töitä, voi olla etten syö aamu ja ilta kahdeksan välillä mitään.
Juon kahvia, mehua ja joskus jotakin muutakin.
Pystytkö lukemaan omia kirjojasi vai pelkäätkö löytäväsi lapsuksia tai kirjoitusvirheitä?
En pysty. Heti kun kirja ilmestyy, sitä voi selailla. Kun
aikaa kuluu, nopea vilkaisukin tuo heti mieleen parannusehdotuksia. Se
taitaa olla aika tavallista.
Kuinka paljon olet kirjoittanut novelleja? Kirjoitatko niitä vieläkin vaikka kirjoitat romaaneja?
Aika paljon. Täytyi luntata Sanojen ajasta,
kuinka monta novellia on julkaistu. Niitä näytti olevan 25, olen
itsekin yllättynyt. Tänä vuonna ilmestynee vielä kaksi lisää.
Julkaisukelpoisia julkaisemattomia novelleja taitaa olla
pöytälaatikossa 6-10.
Novelleja tulee kirjoiteltua vieläkin. Ne auttavat pysymään vireessä.
Romaanin laajan työn rinnalle tarvitaan novelleja, joissa kaikki on
tiiviissä muodossa sanojen käytöstä lähtien.
Miten "keksit" kirjoittaa aina tietystä aiheesta? Tuleeko se aihe ja
ajatus ihan itsestään, vai päätätkö kirjoittaa "juuri tästä"?
Aiheet yleensä tulevat jostakin. Ehkä kyse on assosiaatiosta, jossa
aihe syntyy eri asioiden toisiinsa nivoutumisesta sellaisella tavalla,
että itse näkee siinä jotakin uutta ja oivaltavaa. Mutta tokihan
tuotakin prosessia voi ruokkia suuntaamalla ajatuksensa tiettyyn
aihepiiriin.
Esimerkiksi kirjoituskilpailuissa on pakko suunnata ajatustyö johonkin
suuntaan. Jos aiheena on "Ojamies ja lapio", täytyy kaivaa mielensä
sopukoista jotakin aihetta edes kevyesti sivuavaa. Tässä asiassa
laajasta elämänkokemuksesta on varmasti hyötyä.
Maksetaanko kustannuspalkkiot verokortilla vai onko yleistä, että kirjailijalla on yritys?
Maksetaan. On kirjailijoita, joilla on toiminimi. Puuhaa on kuulemani
mukaan siksi vaivalloista kirjanpitoineen, että kovin yleistä se ei kai
ole. Pienimmän riesan tie on se, että ottaa tyynesti verokarhun iskut
vastaan ja keskittyy kirjoittamiseen.
Tässäpä tämä tällä kertaa. Joitakin sähköpostilla tulleita kysymyksiä en käsitellyt tässä, mutta ainahan voitte kysyä lisää.
lauantai, 15. heinäkuu 2006
Kommentit