Laitan tähän pikaisesti pari arviota viime tuotantokauden kirjoistani. Karjalaisen sivuilla on arvostelu Savurenkaista. Arvostelusta löytyy myös nämä sanat:

"Kaikesta seikkailullisuudestaan huolimatta on Juha-Pekka Koskisen romaanissa vahva todentuntu ja elämänmaku."

Koko arvostelu löytyy puolestaan täältä. Kannattaa muuten kokeilla kuinka sana "seikkailullisuudestaan" tulee suusta ulos perjantaina valomerkin aikaan...

Penjami Lehto on puolestaan lukenut kokoelman Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään.

Arvion viimeinen kappale sai minut nostamaan hattua (ja kumartamaan, virtuaalisesti tietenkin) Penjamille. Ensimmäistä kertaa näen kritiikin, jossa on huomattu, että tekstissä (yleensä) virheeltä näyttävä runsas kuvailevuus voi olla myös tapa luoda tarinaan poikkeuksellista tunnelmaa.

Tässä voisi luennoida siitä, kuinka ihmisen tapa hahmottaa ympäristöä muuttuu kriisitilanteissa mutta luulenpa, että mielummin luette Penjamin koko arvion täältä.