Olen aina taistellut puhtain asein puhtaan asian puolesta. Kirjoja kirjoittaessani en ole ottanut mitään tajuntaa laajentaakseni tai palautuakseni nopeammin aivomyrskystä. En ole koskaan juonut alkoholia pisaraakaan. Kun valmistaudun suoritukseeni, en lue muiden kirjoja, en kuuntele musiikkia josta voisi tarttua puhtoiseen mieleeni jotakin.

Tietysti olen monta kertaa joutunut taistelemaan niitä ilkeitä ihmisiä vastaan, jotka muka joskus ovat nähneet minun tekevän jotakin mitä en ihan varmasti ole tehnyt. Mutta niinhän se on, että jos nyt sattuu vain olemaan puhtaampi ja kirkkaampi kuin muut, loanheittäjät alkavat parveilla takapihalla.

Kun kirjoitan, vältän kaikkia jo käytettyjä sanayhdistelmiä, kuten "Olipa kerran" tai "Alussa oli vain". Oikeastaan olen alkanut vältellä kaikkia joskus käytettyjä sanoja, mikä tietysti hidastaa kirjoitusprosessia. Vokaalitkin tuntuvat hiukan kuluneilta, jtn ln lpnt nstkn. Tsn tkstn mmrrttvs hkn krs, mtt mtp n tks ttn vks!

Ikstn knsnnttkn vt kvn klnt, jtn lvn ndnkn ktst!,.!

!!