Joskus sitä oikein ihmettelee, miksi määräpäivän lähestyessä tulee hirveä kiire puukottaa tekstinsä kuntoon. Mihin se kaikki aika aina menee? No vaikkapa tähän...

Huonekaluliikkeet ovat keksineet loistavan strategian. He eivät enää myy huonekaluja vaan kasan lautaa ja pussillisen pultteja. Tämä rytökasa, joka harvoin mahtuu tavalliseen henkilöautoon, kuskataan asiakkaan kotiin eri maksua vastaan. Ja jos tee-se-itse sohvakalusto ei kiinnosta ja haluaa ihan kokonaisen mööpelin, saa maksaa valmiiksi kokoamisesta vielä lisää.

No, minähän olen aina kokoillut huonekaluja ihan huviini vaikka en omista akkuporakonetta enkä pistosahaa. Homma on ihan mukavaa niin kauan kuin lautakasasta löytyy oikeat laudat ja pulttikasasta riittävästi pultteja. Ruuvimeisselillä ja 13 mm kiintoavaimella pääsee pitkälle.

Eilen minua odotti kotona uusi rottinkituoli ja puutarhakalustesetti. Rottinkituoli oli vain kahdessa osassa, sen sai koottua viidessä minuutissa. Se oli hyvää verryttelyä. Itseluottamus nousi ja näppärät kätöset vaativat uusia haasteita.

Takapihalla nökötti kaksi muoviin pakattua lautakasaa. Se oli ilmeisesti se puutarhakalustesetti. Kun olin repinyt muovit pois, paketeista paljastui kasa lautaa ja 80 pulttia, 64 prikkaa ja 64 mutteria ja kaksi kuusikulmioavainta. Kokoamisohjeet muistuttivat hämmästyttävästi Leonardo daVincin muistiinpanoja.

davinci-machine.jpg

Tämä on minulle ihan tuttua. Moni ohje näyttää sekavammalta kuin on. Tartuin siis työhön ja lajittelin paketeista löytyvät rojut. Pultteja ja muttereita on usein liian vähän ja se on hyvä huomata ajoissa. Nyt kaikkia oli tarpeeksi mutta yhdestä pultista puuttuivat kierteet! On vaikea kuvitella kuinka kukaan voi hukata pultista kierteet mutta huonekaluliikkeiltä sekin onnistuu.

98246.jpg

No, ei moinen mööpeli, jossa on 80 pulttia, kaipaa sitä yhtä koossa pysyäkseen. Siispä aloin työhön. Homma eteni sutjakkaasti. Pöytälevy oli pian koossa, sitten ruuvailin jalkoja paikoilleen. Ja tietenkin sen viimeisen jalan rei'ät oli porattu vituralleen. Ei auttanut mikään löysyttely eikä fiksaus. Yksi pultti sojotti ihan jonnekin muualle kuin piti. Tuon jalan olisi tietty voinut palauttaa liikkeeseen ja vaatia uutta mutta ajattelin, että ei se jalka sitä yhtä pulttia kaipaa, kyllä se kolmella pysyy kun oli niin tukevaa tekoa.

Seuraavaksi alkoi jalkojen tukipuiden liittäminen. Nehän tulee tuommoisessa härvelissä keskelle ja yhtyvät kulmarautojen avustuksella. Pultti kulkee siis kulmaraudan, tukipuun, tukipuiden välissä olevan tukikappaleen, toisen tukipuun ja taas kulmaraudan läpi. Viisi reikää pitää olla samassa linjassa. Millinkin heitto tekee sen, ettei pultti mene läpi. Voitte arvata että vasaralle oli käyttöä.

Kaikki meni taas hyvin kunnes tuli se viimeinen pultti niistä kahdeksasta. Sen verran oli jo klappia kertynyt, ettei sitä saanut viimeisestä kulmaraudan rei'ästä läpi. Yritin tietysti parhaani löysäämällä muita pultteja ja lisäämällä voimankäyttöä. Ei auttanut. Koska pultti oli kuitenkin lävistänyt kaiken muun paitsi sen kulmaraudan, oli se niin tukevasti kiinni, ettei mutterista olisi enää mitään lisäapua ollutkaan. Jatkoin eteenpäin.

Samalla tavalla etenin kohti loistavaa loppua. Osa pulteista meni paikoilleen helposti, osa vaati raakaa voimaa. Lopulta pöytä kuitenkin oli kasassa. Ja hiton tukeva se oli, se on pakko myöntää.

98245.jpg

Tässä vaiheessa kello oli jo kymmenen (illalla). Neljän tunnin äherryksen jälkeen riivin työvaatteet pois. Tietysti paitoja kiskoessani revin poikki toisen kaulaketjuni. Ennen nukkumaanmenoa korjasin vielä senkin, perkele.

Että jos kirja ei ilmesty ajallaan, voitte kysellä syytä huonekalukaupasta. Ja kysykää samalla, kykenevätkö he myymään mitään, missä olisi kaikki osat ehjiä ja tallella, ihan ensimmäisellä kerralla.