Visiitti Jyväskylään on ohi. Pyhänä periaatteenani on ollut, etten poikkea Tamperetta pohjoisemmaksi. Heti kun periaatteista lipsuu, käy näin. Jämähdin Jämsään. VR tuttuun tapaan odotti aikansa ihmettä kunnes tilasi linjurit paikalle. Vajaan kahden tunnin pakollisen Jämsäilyn jälkeen matka jatkui dösällä kohti Tamperetta. Olen muuten elämäni aikana istunut paikoillaan seisovassa junassa kauemmin kuin moni liikkuvassa... ja tämä ei ole vitsi. Keskiarvoni junamatkailusta on 750 kilometriä viikossa, siihen mahtuu myöhästyminen poikineen, pojanpoikineen ja serkkuineenkin. VR:n pitäisi omistaa minulle oma vaunu, hitto soikoon.

No, tuo jumi sujui oikeastaan todella leppoisasti, sillä minulla oli hyvää seuraa. Sari Peltoniemi, M.G. Soikkeli ja Saara Henriksson pitivät huolen siitä, että ajankulua ei edes huomannut. Koko viikonloppu oli onnistunut, kiitos kaikille siitä. Suuri kiitos!

Samaan aikaan toisaalla  Rokka keittää pontikkaa.

Ei helkkari, nyt menen nukkumaan. Tai lähden Jämsään...