Jätin siis Karistolle käsikirjoitukseni juuri ennen joulua. Tuo työ päättää historiallisten ristiretkiromaanien sarjan, joka alkoi Ristin ja raudan tie -kirjasta. Minulla ei koskaan ollut tarkoitus tehdä mitään kirjasarjaa, kuten noista välissä ilmestyneistä kirjoista voi hyvin päätellä. Itse asiassa minun piti kirjoittaa yksi kirja, joka sijoittuu vuosiin 1180-1199 mutta sitähän minä en ole kirjoittanut vieläkään.

Sarja syntyi kertyneen materiaalin painosta. Vuosien penkomisen tuloksensa käsissäni oli sellainen määrä tarinoita, että ne alkoivat elää omaa elämäänsä. Vaikka karsin ja leikkasin tarinasta pois kaiken epäoleellisen se venyi melko pitkäksi. Tarina on uskollinen tyylilleen vaikka juuri tyyli on se seikka, jota kriitikoiden on vaikea ymmärtää. Tarinan kertojalla on aina oma äänensä, joka ei ole kirjailijan ääni. Se on kirjailijan luoma ääni, mutta se puhuu omilla ehdoillaan.

Tuon valtavan urakan jälkeen on odotettavissa ihan jotakin muuta. Jos ja kun syksyllä 2009 ilmestyy jotakin nimissäni, se on pientä ja kaunista.

Romaani on aina romaani ja se vaatii työtä erittäin paljon. Silti vuoden aikana minulta taisi ilmestyä muutama novelli, pari pakinaa ja artikkelin tynkä. Siinähän sitä oli jo yhdelle vuodelle.

   5848.jpg1008801.jpg + 1