Mikään ei riemastuta ihmislasta niin paljon kuin se, että hän löytää aarteen. Paitsi tietysti se, että hän löytää kaksi aarretta, kolmesta nyt puhumattakaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kun teini-iässä tartuin sattumalta pölyisen kirjaston uumenissa Italo Calvinon tuotantoon, olin myyty mies. Calvinon tapa tehdä oudosta arkista löi minut ällikällä. Raskaan reaaliproosan ja naiivin fantasian välillä oli rikas välimaasto, jota kukaan lukemani kirjailija ei hänen laillaan ollut löytänyt. Calvinon aatelistrilogia, Halkaistu varakreivi (Il visconte dimezzato, 1952), Paroni puussa (Il barone rambante, 1957) ja Ritari joka ei ollut olemassa (Il cavaliere inesistente, 1959) hakee yhä vertaistaan leikittelevän mutta taidokkaan proosan saralla.

 

Yli kaksikymmentä vuotta löytämishetken jälkeen trilogia palasi mieleeni. Olin sommitellut mielessäni kevyempää historiallista romaania raskasta taustatyötä vaatineiden Ristin ja raudan tie sekä Viisi todistajaa teosten jälkeen. Halusin kirjoittaa sukusaagan joka sekä ajallisesti että maantieteellisesti olisi minua lähellä. Henkilöhahmot, teema sekä juoni olivat jo alkaneet elää päässäni mutta teokselta puuttui syvin, peruskudelman yhteensitova loimilanka.

 

Calvinon trilogian myötä teoksen muoto valkeni minulle. Minulla oli käsissäni kolme sukupolvea, kolme omalla tavallaan omituista miestä. Kertomukset tapahtumat lävistivät tiukkarealistisen proosan katoamatta kuitenkaan fantasian hahmottomaan maailmaan. Lyhyesti, syntyvä teos taivalsi Calvinon hallitsemassa kirjallisessa provinssissa.

 

Tupakkatehtailija Bogdanoffin suvun päämies, Gustav Bogdanoff, on ristiriitainen hahmo. Hän näyttäytyy kertojan kuvaamana hyvänä mutta ympäröivän maailman silmissä pahana. Hänessä toteutuu kaikki halkaistun varakreivin piirteet. Hänessä paha ja hyvä erottuu henkisesti täysin toisistaan, ruumis tosin pysyy yhtenä.

 

Gustavin esikoispoika Kustaa Bogdanoff jää veljensä varjoon. Hänen asemansa sukukartanossa ja tehtaalla on merkittävä, mutta perheen silmissä hän on näkymätön. Agilulfin tavoin hänen pitää raivata elintilansa, osoittaa olevaisuutensa todellisuus.

 

Kustaan poika Gabriel Bogdanoff, tehtailijasuvun viimeinen paroni, kertoo meille sukunsa tarinan. Hänen mielikuvituksensa avaa hänelle näkymiä, joihin muilla ei ole pääsyä. Siinä missä Cosimo kipeää puuhun eikä tule koskaan takaisin, Gabriel laskeutuu alemmas kuin kukaan ennen häntä – tai hänen jälkeensä.

 

Kirjan sisäistä trilogiarakennetta pitää koossa Birgitta Bogdanoff. Hän hallitsee kartanoa, sukua ja omasta mielestään ympäröivää kosmostakin. Hänen luomassaan maailmassa suomalainen tehtailija-aateli voi elää Calvinolaisessa hengessä. Ja kuten hyvälle kudelmalle on tyypillistä, eriväriset juonilangat nivoutuvat kauniisti yhteen. Maailma, jossa Bogdanoffien tehtailijasuku elää ja vaikuttaa, on kietoutunut siihen maailmaan jonka me tunnemme. Mikään ei siis estä Gustav Bogdanoffia tapaamasta Aulangon omistajaa, Karlbergin kartanonherraa Hugo Standertskjöldiä.

 

Valmiissa romaanissa on aina useita kerroksia, joiden olemassaoloa ei välttämättä lukiessa edes huomaa. Painettu teos on vain jäävuoren huippu. Pinnan alle jää romaanihenkilöiden elämä ennen ja jälkeen teoksen, osittain teoksen aikaisetkin tapahtumat, ne, mistä on tietoisesti vaiettu. Ehkä tämä Calvinolainen paljastus tuo jotakin lisää kirjan antamaan lukukokemukseen.

 

112697.jpg

 

Osta: Bookplus
Osta: Adlibris
Osta: Suurikuu
Lainaa: Kirjastot