Novellikokoelman ensimmäisen osion täydentää Kaunis Abaddon. Tämä novelli on kirjoitettu vuonna 1997 ja sen syntytarina on antiikin ihanteiden mukainen.

Tarina sai alkunsa unesta, josta mieleeni ei lopulta jäänyt muuta kuin yksi selkeä kuva. Leveä joki virtasi uomassaan romahtaneiden siltojen ohi. Koko asetelma näytti siltä, kuin joki olisi yllättäen pudotettu taivaalta uomaansa siltojen läpi. Kaunis aurinkoinen tienoo, leveä joki, raunioituneet talot.

Tähän maisemaan astui luontevasti kaksi miestä, veljekset, jotka olivat tottuneet kulkemaan lohduttomissa paikoissa. Ensi hetkistä lähtien huomasin, että henkilöt olivat synkässä maisemassa todella kuin kotonaan.

Kun vuonna 1999 kävin ensimmäistä kertaa Budapestissä, alkukuva nousi uudestaan mieleeni. Lentokoneen ikkunasta avautuva näky, kiemurteleva Tonava ja sen kauniit sillat, oli pelottavan tuttu. Mutta unet ovat unia, eivät ennustuksia.

Tätä novellia ei ole julkaistu aikaisemmin.

Ai niin, Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään löytynee jo kirjakaupoista. Hopi hopi, ostamaan ostamaan.