Elämälle on vaikea löytää mitään mielekästä sisältöä, jos ei voi uskoa jumaliin, vanhoihin eikä uusiin, ei saatanaan, ei taivaaseen eikä helvettiin. Vaikea on olla uskottavasti ateistikaan, jos ei jaksa keskittyä evoluutioteoriaan, maailmankaikkeuden syntyyn ja kehitykseen. Sosialismi on aatteena kuolleempi kuin jumalat, kapitalismi vain kultalusikka suussa syntyneiden etuoikeus. Isää ja äitiä uskoo enää tuskin kukaan. Hammaskeiju, joulupukki, enkelit, pyhimykset, lottovoitto, opiskelu- ja työpaikka, halpa ja hyvä asunto, kaikki on kaavoilla todistettu utopiaksi. Monelle tulevaisuus näyttäytyy jämäkkänä kuin pussiin kaadettu eltaantunut piimä. Sille pohjalle on paha rakentaa yhtään mitään.

Kun emme osaa kuvitella enää mitään, mitä emme voi nähdä, emme usko itseemmekään tai vielä pahempaa, kuvittelemme olevanne jotakin ihmistä suurempaa. Nykyajan taivaspaikan tavoittelijan motto on: "Nähdä naamansa televisiossa tai lööpissä ja kuolla". Epätoivon hetkellä se kelpaa myös käänteisessä järjestyksessä.

Nykyään syntyy vain antisankareita, jotka uhraavat ensin viattomia ja sitten ehkä itsensä jos muuta pakotietä ei ole. On vain yhdenlaisia yli-ihmisiä. Niitä jotka kuolevat itse mielummin kuin tappavat.