Minunlaiselleni talvikirjoittajalle kesä on enemmän tai vähemmän akkujen lataamisen aikaa. Kokonaan ei tietenkään kirjoitushommia malta jättää, mutta suurimmat työt saavat nyt hautua rauhassa. Talven aikana tuli kuitenkin pakerrettua romaani ja koottua novellikokoelma. Uusia novelleja tuli kirjoitettua muutama, joista osa on jo ilmestynytkin. Tähän päälle muutama pakina niin siinä sitä liuskakulttuuria on jo ihan kiitettävästi. Talven jäljiltä työpöytä näyttää tältä.

709679.jpg

Kesäpäivät olen uhrannut lukemiseen. Olen lukenut vaikka mitä, mutta viimeiseksi lukupinosta ovat poistuneet Uhrihärkä, Tuulihaukka ja Yksisarvinen. Seuraavaksi tartun kirjaan nimeltä Kasvot betonissa. Lukeminen kannattaa aina, paitsi silloin kun pitäisi kirjoittaa.

Vaikka kesällä kirjailija liikkuu näennäisesti laiskasti ja hipelöi tuntemattomia työkaluja kuten maalisutia tai vasaraa, jotakin on silti tekeillä. Jopa kesäterassilla istuva kirjailija saattaa tehdä töitä, joiden hedelmät kypsyvät talven pimeinä öinä tämän oven takana.

709680.jpg