Kevät on kulunut enteiden merkeissä. Sama teema on toistunut tavalla taikka toisella monessa eri muodossa. Kun kirjailijalla on usein töitä tehdessä toinen jalka rajan takana, ei enteiltä voi sulkea silmiään. Ei varsinkaan jos on syntynyt valon ja pimeyden rajalla.

Savurenkaissa tammikuja johtaa Bogdanoffien sukukartanoon. Suomen Kulttuurirahaston logossa on tammi. Koko kevät on mennyt ja kesä menee tammen varjossa kirjoittaessa.

Tammi kasvattaa ensin mahtavat juuret ja vasta sitten latvus alkaa tavoitella taivaita. Ei välttämättä huono enne?