Kevään aikana on tullut tehtyä muutamia puhekeikkoja. Kyse ei ole aivan yhtä mittavasta kiertueesta kuin Heli Laaksosella on parhaillaan menossa. Salit ovat kyllä olleet täynnä. Tai huoneet, ihan miten haluatte.

Puhuminenhan ei varsinaisesti kuulu toimenkuvaani. Kirjoitustahtini on siksi tiukka, että lähes jokainen tilaisuus sotkee väistämättä suunnitelmiani. Mutta jos lupaudun paikalle, keskityn kyllä ihan kokonaan käsillä olevaan tilaisuuteen. Ja siitä yleisö on ollut kiitollinen, mikä on tietysti hienoa.

Eräässä tilaisuudessa esittelin vanhojen kirjojen ohella Savurenkaiden käsikirjoitusnippua. Se näytti aika rähjäiseltä painettujen kirjojen rinnalla. Korjausmerkintöjä koirankorville taipuneilla sivuilla. Ukonpäitä ja muita piirrustuksia liuskojen takana. Nippu kertoi ajatustyöstä prosessina, kaikesta siitä, mikä katoaa kirjan sivuilta painokoneen myötä.

26093.jpg

Tilaisuuden jälkeen havahduin huomaamaan, että Savurenkaita on ensimmäinen kirja, josta on kyselty useaan otteeseen jo ennen sen ilmestymistä. Se oli koko kirjoittamisen ajan vahva kirja ja samalla tiellä se näyttää etenävän yhä.