Juttu julkaistu Vartissa 4.7.2007.

Kustannussopimus

 

Kirjan kirjoittaminen on lasten leikkiä. Kun käsikirjoitukselle pitäisi saada kustantaja, alkaa todellinen työ. Jos esikoiskirjailija on panostanut enemmän kirjaansa ja vähemmän naamaansa, edessä voi olla pitkä ja kivinen tie.

Kustantamoihin saapuu tuhansia käsikirjoituksia, joita lukee tai jättää lukematta kustannustoimittajien harvalukuinen joukko. Tuntematon nimi on aina riski kustantajalle, olipa kirja kuinka hyvä tahansa. Niinpä menneinä vuosina esikoiskirjan julkaisseista vain joka viides julkaisi enää toisen teoksen.

Minulla on onni kuulua siihen joukkoon, joka on saanut kirjojaan julki jo useamman teoksen verran. Käsikirjoituksen valmistuttua minulle oli selvää mihin kustantamoon sen lähettäisin ja tiesin, että se luettaisiin kohtuullisen nopeasti. Jokainen kirjailija on tietysti vapaa lähettämään uuden käsikirjoituksen minne tahansa mutta useimmiten pitäydytään tutussa ja turvallisessa kustantamossa. 

Käsikirjoituksesta luopuminen on aina sekä iloinen että piinallinen hetki. Kirja on matkalla sinne minne se kuuluu, lukijalle, mutta se on myös loppuunkäsitelty tekijänsä puolelta. Ja jos odotusaika venyy, voin kokemuksesta sanoa että piinan osuus kasvaa. Kirjanpitoni mukaan Likelle lähettämäni käsikirjoitus on ollut omilla teillään jo neljä vuotta. Ja on yhä.

Tähän kirjaan sain myönteisen päätöksen todella nopeasti. Kariston vastaus tuli kymmenessä päivässä. Sopimus oli allekirjoitusta vaille valmis.