Tämä pakina julkaistiin Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 19.7.2006.
Koska sitä ei ole tuolla arkistossa, tarjotaan se tässä näytteenä siitä, millä tavalla kirjailijat leventävät leipäänsä.

Koiranulkoiluttajan kesä

 

Eläinystävänä en ole voinut olla panematta merkille ilahduttavaa trendiä. Ennen niin nuivalta tuntunut nuoriso on luonut kovan nahkansa ja herennyt hellämieliseksi. Lemmikkieläimen hoito jos mikään on vastuullista hommaa. Siksi käsiin räjähtänyt koirabuumi lisää tulevaisuudessa kummasti kansamme vastuuntuntoa.

 

On liikuttavaa nähdä, kuinka jo aamun varhaisina tunteina teinipojat kulkevat ulkoiluttamassa mäyräkoiriaan. Kun vielä muutama vuosi takaperin nuorisoa haukuttiin aamu-uniseksi, voidaan tuokin moite jo unohtaa. Tuskin on lähikauppa ovensa aukaissut kun ensimmäiset kennelliiton nuorisojäsenet yrittävät pysyä mäyriksiensä vauhdissa. Eikä ulkoiluttaminen ole suinkaan satunnaista hetken hurmaa. Tunnollisimmat ronttaavat lemmikkejään yöt läpeensä puistikosta toiseen.

 

Ei ole tietenkään koiranystävän vika, että rotuvalikoima on kovasti supistunut. Ankaran jalostuksen ja luonnonvalinnan seurauksena mäyräkoira on noussut arvaamattomaan suosioon. Sen pehmeäpahviset kyljet tuntuvat sateella miellyttävän lämpimiltä. Kaksitoistamahainen sisuskunta tarjoaa omistajalleen viilennystä kesäkuumalla usean tunnin ajan. Nelilitrainen maha on riittävän suuri vaativallekin koiranystävälle. Koiran jätöksistäkään ei ole haittaa jos sen annetaan ulostaa rauhassa pehmeälle alustalle. Ulosteen kerääjiä riittää, sillä mäyräkoiran pipanat ovat rahanarvoista kauppatavaraa.

 

Vaikka tämä rotu onkin suhteellisen lyhytikäinen, kuten luonnossa tuulen riepoteltavina olevista kuivuneista nahoista voi päätellä, ei omistajan surutyö kestä yleensä kauaa. Nuutuneen lemmikin tilalle hankitaan uusi ensi tilassa ja matka voi jatkua. Suuren suosion vuoksi näitä koiria myydään lähes jokaisessa kojussa, jossa eurot tunnistetaan rahaksi.

 

Joskus mäyräkoirien kanssa hankittu koirakokemus kantaa koko elämän ajan. Kennelliiton nuorisojäsen voi halutessaan siirtyä A-luokan kerhoihin, joista tunnetuin lienee AA-kerho. Tällä tasolla harrastus ei ole enää koskaan tylsää, sillä painopiste on selkeästi terävissä. Olen kuullut, että jotkut siirtyisivät isompien nisäkkäiden pariin ja viettäisivät aikaansa hepoa hellien, mutta se lienee harvinaisempaa.

 

Vaikka yleensä olenkin pyrkinyt seuraamaan aikaani, en ole päässyt sisälle tähän koiravillitykseen. En kuitenkaan näe siinä mitään pahaa, sillä olen itsekin jo pitkään vaalinut uhanalaista lajia. Mustekala, joka eritteidensä vuoksi on minulle myös hyödyllinen, on aina ollut lähellä sydäntäni. Mikä onkaan virkistävämpään näillä helteillä, kuin kahdeksan lonkeron viileä syleily?