Kirjailijan tappaminen on monimutkaisempi prosessi kuin romaanihenkilön kuolema. Kirjailijalla on kaksi ulottuvuutta, joista sen henkisen tappaminen tekee selvää luovasta kirjailijasta mutta jättää vielä henkilön eloon. Itse henkilön tappaminen hoitaa kerralla koko roskan.

Edelliseen Romaanihenkilön kuolema liittyy hyvin läheisesti. Toisin kuin Matti Pulkkinen sanoi, minusta romaani ei ole, eikä saa olla, sika, joka syö kaiken. Romaani on sitä mitä se syö. Jos se ahmii kaiken ilman mitään valintaa, on se tosiaan sika ja kirjailijan henkinen kuolema on hyvässä vauhdissa. Syömättä jättämisen taito on kadonnut ja ummetus on vakava uhka. Kirjailija voi näin kätevästi tappaa itsensä kirjailijana.

Tappa