Tammikuussa 2002 Södikka yllätti minut uudestaan. Vuoden 2001 keväällä WSOY oli lähettänyt minulle “Olemattomuuden varjo” käsikirjoituksen takaisin - kolmen sivun analyysin kera. Tuolloin kässäri oli ollut matkalla kaksi vuotta. Nyt “Kummajaiset” palasi analyysin kera jo yhdeksän kuukauden kuluttua. Vaikka nytkin kyseessä oli hylkäys, käsikirjoitus oli luettu ja arvosteltu.

Olin taas vanhan ongelman edessä. Hioako vanhaa, miltei hyväksyttyä tekstiä vai tehdä uutta? Valinta oli helppo. Keväällä 2002 kirjoitin romaanin “Viisi todistajaa” ensimmäisen version. Tämä söi osittain sisäänsä vuoden 1993 kässärin “Viides evankeliumi”, tosin vain käsitteellisellä tasolla. En muista miksi mutta lähetin kässärin vain Gummerukseen. Neljän kuukauden kuluttua se palasi - hylättynä.

Näiden kolmen vuoden aikana kirjoitin 17 novellia. Yhdeksän palkittiin kirjoituskilpailuissa, neljä löysi tiensä kolmeen eri antologioiaan. Vaikka kesällä 2002 TV2 ja Pohjois-Karjalan liitto valitsi käsikirjoituskilpailun finaaliin tarinani “Kuningas Jooseppi I” (vuoden 1993 kässärin “Koiran elämää” modifikaatio), en saanut kustannussopimusta aikaiseksi. Tosin tuomaristoon kuulunut Tuula-Liina Varis sanoi jo tilaisuudessa, ettei finaaliin valituista kässäreistä yksikään ollut sellaisenaan julkaisukelpoinen.

                                 6251.jpg