Juttu julkaistu Vartissa 20.6.2007.

Ostetaan vokaaleja

 

Ennen kuin kirjasta voi lyödä merkkiäkään paperille, täytyy tarinan pääpiirteet olla päässä valmiina. Tarinan alkuhahmo on kuitenkin kuin suunnistajan reittisuunnitelma. Alku ja loppu ovat selviä, samoin tärkeimmät välietapit. Niiden välillä tapahtuvaa harhailua ei kuitenkaan voi etukäteen ennustaa.

Kun olin lukenut tätä teosta varten tilaamani lähdeaineiston, kymmenisen historiankirjaa, saatoin istahtaa valkean paperin ääreen. Kirjan kirjoittaminen on periaatteessa melko simppeliä puuhaa. Tarina, joka on päässä, pitää valuttaa sormiin ja niiden kautta paperille. Kaikki tarvittavat kirjaimet löytyvät näppäimistöltä. Niistä pitää sommitella noin 65 000 sanaa, jotta syntyy mukavan täyteläinen romaani.

Jos tarina on selkeänä mielessä, työ sujuu hyvin. Kirjoittaminen on parhaimmillaan niin intensiivistä, että tapahtumat voi haistaa, nähdä ja joskus jopa tuntea. Ajantaju katoaa ja liuskoja syntyy urakalla. Toisinaan taas ajatus juoksee jähmeästi kuin liima pakkasella.

Näin kävi myös tämän romaanin suhteen. Kirjoitustyö alkoi marraskuussa ja eteni melko tasaisesti talven yli. Välipäiviä tuli, sillä luovuuden lähdettä pitää lappoa sopivaan tahtiin. Jos on liian ahne, lähde kuivuu ja vesi muuttu mutaiseksi. Jos taas on liian laiska, vesi alkaa ummehtua.

Sitkeästi, merkki merkiltä, kevään kirkastuessa, kirja sai hahmon. Lisäyksiä, poistoja, hiomista. Pari sataa tuntia sitkeää koneen ääressä istumista ja idea oli saanut ymmärrettävän muodon.