Jaa-a. Olen jo jonkin aikaa miettinyt sitä, että kirjailijan pitäisi täydellisesti pidättäytyä keskustelemasta omasta kirjastaan kriitikoiden kanssa. Jotkut osaavat tehdä sen fiksusti mutta useimmat eivät. En voi olla tuntematta myötähäpeää kun luen selostuksia, joissa kirjailija selvittää saamiensa arvostelujen oikeutusta ja jopa oikeellisuutta.

Voi olla, että olen jotenkin vanhanaikainen tai tyhmä, mutta jos kirjailija joutuu selittämään kirjansa luonnetta ja puolustautuu ankarasti kriitikoiden ristitulessa, on kirja epäonnistunut. Harva seppäkään joutuu selittämään hevosmiehelle, että se taottu vänkyrä on hevosenkenkä. Kyllä työn on puhuttava puolestaan.

Oikeastaan tämä blogikin on turhuutta ja soimaan tästä itseäni, mutta onneksi tätä ei lue kukaan.