Tässäpä novelli, jota en olisi koskaan halunnut kirjoittaa. Tämä saattaa kuulostaa hyvin oudolta, joten selitetäänpä asiaa hiukan.

Ääriviivaton on kirjoitettu eläytymistekniikalla. Tämä on kirjoittamisen muoto, josta pidän eniten, ja jota harrastan niin usein kuin pystyn. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että aiheeseen paneudutaan tarkasti ja sen jälkeen uidaan kertojan nahkoihin, muututaan tarinan henkilöksi.

Tässä tekniikassa on huonona puolena se, että intensiivinen eläytyminen ei ole kovin terveellistä. Eläytymisen avulla tarinoihin saa pelottavan tarkkoja yksityiskohtia, joista ei ole ennen tekstin synnytystä ollut mitään tietoa. 

Tämä novelli syntyi vuonna 2004. Olin lukenut Patricia Cornwellin kirjan Murhamiehen muotokuva - ja voitte arvata kenen nahkoihin erehdyin sukeltamaan. Kirjoitin novellin kahtena yönä ja menetin yöuneni kuudeksi seuraavaksi.

Myöhemmin minulle kerrottiin muutamista asiaan liittyvistä yksityiskohdista, joita Cornwellin kirja ei sisällä mutta novellini sisältää. En edes halua arvata mistä ne putkahtivat päähäni.

Tässä kuitenkin ruumishuoneella otettu kuva Catherine Eddowsista ja yksityiskohta maalauksesta Putana a Casa. Päätelkää loput itse. Rauha kaikkien asianosaisten sieluille, minä en palaa tähän aiheeseen enää koskaan.

358344.jpg358343.jpg

Ääriviivaton ilmestyi ensimmäisen kerran Tähtivaeltajassa (01/05).