Selasin kotisivujeni vanhoja nettilinkkejä ja päivitin toimimattomat pois päiviltä. Jokaisen tapahtuman takana on aina suurempi tarina, mitä lehtijutuista voisi päätellä. Katsotaanpa vaikka tätä.

Käsikirjoituskilpailun 10 finalistia julkistettiin
Teksteistä heijastuu maakunnan vahva identiteetti

Matkustin Joensuuhun saamaan finalistin kunniakirjani. En ollut koskaan käynyt Joensuussa, joten tässä oli hyvä tekosyy poiketa sielläkin. Päivä oli erittäin kuuma. Junamatka Suomen halki palautti mieleen paljon muistoja, sillä reitti kulki muutaman vanhan kotikaupunkini läpi.

Perillä Joensuussa ihmettelin autiota ratapihaa. Talsin hiki niskassa sillan yli ja etsiydyin oikeaan paikkaan. Tilaisuus oli ravintolassa nimeltä Vanha Jokela. Vapaa tarjoilu käsitti vettä, limua ja pullan.

Tuula-Liina Varis taisi pitää tuomariston puheenvuoron. Muistaakseni käsikirjoitusten kirjallista tasoa ei ainakaan ylistetty, vaikka lehtikirjoituksessa lukee ihan muuta. Ehkä kuulin jotakin väärin. Kun annoin Karjalaiseen haastattelua, tilaisuus olikin jo ohi. Markku Pölönen istui baaritiskillä olutlasin ääressä. Palkitut hajaantuivat.

127212.jpg

En muista kuka tuon kilpailun lopulta voitti. Muistan vain sen, kuinka Kiteellä junasta poistettiin kaksi jänistä. He suhtautuivat asiaan hyvin tyynesti. Kuumuus ja kuningas alkoholi olivat tehneet kaksikosta suuria filosofeja. Parempikuntoinen matkamies sanoi sille väsyneelle, että mennään taas pysäkinväli eteenpäin sillä seuraavalla junalla.

Aina tulee se seuraava juna. Kunnes viimeinen on mennyt.