Syksy on kirjailijalle melkoisen pahaa aikaa. Kun kirja on ilmestynyt, syksyn haastattelut yms. jutut pyörivät uuden kirjan tiimoilla. Mutta tosiasiahan on se, että juuri ilmestynyt kirja on jo poissa mielestä. Aineisto on siirtynyt työpöydältä hyllyyn ja muistiinpanot keräävät kovaa vauhtia pölyä. Pahimmillaan haastatteluihin valmistautuminen vaatii pientä muistinvirkistystä, sillä uudet aiheet ovat jo vallanneet aivokopan.

Asian tekee vielä monimutkaisemmaksi (minulla) se, että seuraava kirja, jonka julkaisupäiväksi osunee jokin päivä ensi vuoden elokuussa, on jo 99% valmis. Eli käytännössä, se "lepää" ja odottaa viimeistä editointia ja viritystä, jonka takaraja on vuodenvaihteen kieppeillä. Uusi aineiston keruu ja pian alkava luova kirjoitustyö kohdistuu jo siihen sitä seuraavaan kirjaan. Ajatukset ovat jo karanneet aika kauas tästä kirjasta, josta esitelmiä pidetään.

Tämän kaoottisen sinfonian täydentävät pakinat ja lehtijutut, muutamat novellit ja kirjalliseen sosiaaliseen elämään osallistuminen. Ei siis kannata ihmetellä, jos haastatteluissa esiintyvä kirjailija vaikuttaa joskus kovinkin hajamieliseltä...