Uusin arvostelu löytyy Maaseudun Tulevaisuus -lehdestä.

Arvostelun loppukaneetti oli minusta hauska. Koko lausehan menee näin: "Hampaat kalisten hän aukaisi silmänsä huomatakseen yön laskeutuneen tienoon ylle." Muistan tuon kohdan erityisesti siksi, että pakkasin samaan lauseeseen monta asiaa ja pyörittelin tuota moneen kertaan. Alunperin se meni (vain) näin: "Kun hän aukaisi silmänsä, yö oli laskeutunut tienoon ylle." Voin paljastaa, että kuulun pelastakaa lauseenvastikkeet -liikkeeseen. Ainakin silloin tällöin.

Joskus kirjailija tunkee väkisin kätensä liekkeihin, niin lauseen kuin kokonaisten kirjojenkin tasolla.