Waltarin juhlista palanneena päällimmäisenä mielessäni on kaunis turhuus. Vaikka kirjailijan pitäisi jyristä Ukko ylijumalan tapaan ja ottaa kantaa politiikkaan, yhteiskunnan tilaan ja pienen ihmisen murheisiin, he (en siis minä) saattavat ajan kuluessa luiskahtaa kaiken yläpuolelta jonkun joukkoihin jotakuta vastaan. Omassa kirjoittamisessani olen halunnut vaalia tuota kaunista turhuutta, joka erottuu vihreänä saarena arjen harmaan meren keskeltä ja olen jyrissyt suhteellisen vähän.

Mutta, joskus on hyvä jyrähtääkin. Pakinasarjani politiikasta alkaa piakkoin ja kun päätoimittaja jo ennakolta pukee luotiliivejä päälleen, on mielenkiintoisia aikoja luvassa.

SDP, Keskusta, Kokoomus, Vihreät, Kristillisdemokraatit ja Vasemmistoliitto. Kihoaako puoluetoimistossa hiki otsalle kun luette Rauno Lahden sanat:

"Vartokaas vielä viikko. Henkilöitä ei mollata, mutta puolueet saavat roisiakin kyytiä. Mainittakoon jo nyt, etteivät jutut edusta lehden linjaa, vaan niiden on tarkoitus herättää keskustelua."