Keskustelut ovat päivän sana. Joku, jolla on mittava helmitaulu, voisi yrittää laskea netin keskustelufoorumit ja television keskusteluohjelmat. Keskustelussa ei ole mitään vikaa, paitsi silloin kun se ei johda mihinkään. Kun jokainen haluaa viimeisen sanan, samat asiat alkavat pyöriä loputtomasti retoriikan myllyssä kuin likaiset sukat pesukoneessa, josta on unohtunut sekä vesi että pesuaine. Kyllä minäkin tykkään valittaa, ei siinä mitään. Mutta yleensä yritän myös tehdä jotakin asioiden parantamiseksi.

Kun joskus olin sitä mieltä, että kirjoista pitäisi ennen ostopäätöstä saada tietää vähän enemmän kuin takakansitekstin verran, aloin julkaista ensimmäisiä lukuja kotisivuillani. En tiedä kuinka paljon tuosta on lukijoille (tai minulle) ollut hyötyä mutta latauksia on kertynyt jo yli 4000 tällä jakaumalla:

Seitsemäs temppeliherra: Luettu 308 kertaa
Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään: Luettu 861 kertaa
Savurenkaita: Luettu 1092 kertaa
Viisi todistajaa: Luettu 910 kertaa
Ristin ja raudan tie: Luettu 868 kertaa

Toinen jäkätyksenaiheeni on ollut markkinoinnin vaikeus. Siihen yritin saada jotakin uutta vääntöä järjestämällä poikkitaiteellisen kilpailun. Oliko tästä lopulta minulle tai muillekaan varsinaista hyötyä, on toinen juttu. Ehkä tilanne on yhä tämä:

Kolmas huoleni on ollut käännösmarkkinoiden sattumanvaraisuus ja kontaktien hajanaisuus. Tuosta asiasta en varmaan ole jaksanut edes vaahdota vaan toimeen tartuttiin heti. Uusi sivusto on otettu ilolla vastaan ja pian siellä nähdään lisää kirjailijoita. 

Vaikka tästä nyt tulikin narsistinen ylistyslaulu itselleni, niin totuus on toista maata. Mikään näistä projekteista ei olisi toteutunut ilman lukuisaa joukkoa hyviä ja aktiivisia ystäviä, sekä tietysti aktiivisia kuvauksen harrastajia tuossa kilpailussa. Heille kaikille suuri kiitos!

Siis, saa valittaa mutta jotakin tarttis myös tehdä ihan itse.