Viime päivinä on tullut selväksi, että maailmassa on kaikki päin persettä. Sairaanhoitajat eivät saa tarpeeksi palkkaa, pohjoisnavalla jää sulaa ja Vanhanen ei saa rauhassa telmiä teinipojan tapaan ilman että se toinen paljastaa kaiken. Vanhanen puhuu yksityisyyden suojaamisesta, mutta kuka suojaa Suomen kansaa teinipojan asteelle jääneeltä pääministeriltä? Nyt viimeistään on tullut selväksi, että nykyään pääsee pääministeriksi loistavat asioiden ja ihmisten kähmijät, eivät niinkään terävä-älyiset järjen jättiläiset. Mutta antaa Matin pitkittää piinaansa oikeussalissa, ehkä siitä opitaan vielä jotakin lisää. Ainakin se, kuinka lihotetaan asianajajien tilipussia.

Ihmisellä on aina vaistoinkäymisten hetkellä ollut pakottava tarve löytää syntipukki, joka voidaan pujoparrasta kiskomalla raahata torille kivitettäväksi. Olipa asia tai ilmiö kuinka monimutkainen tahansa, sille on löydyttävä yksikäsitteinen syyllinen, muuten tulee paha mieli.

Vielä keskiajalla (noh, vielä vähän myöhemminkin) syy ja seuraus alkoivat ja palasivat jumalaan. Vastoinkäymiset johtuivat synneistä ja asiat voitiin korjata katumalla ja rukoilemalla. Jos sekään ei auttanut, oli tyydyttävä kohtaloon ja nöyrryttävä suuremman totuuden edessä.

Uuden vuosituhannen myötä alkaa olla ilmeistä, että raha on lopullisesti korvannut jumalan. Joka katastrofin, kinan ja taistelun syy tai seuraus kiertyy rahaan. Ilmastonmuutoksesta on tullut rahasampo tutkijoille ja maailmanlopun kauppamiehille. Seminaareja, dokumentteja ja tutkimusmatkoja tehdään ja järjestetään niin että suihkukoneet sinkoilevat moottorit punaisina mantereelta toiselle. Pian myydän ilmastonmuutosmukeja, -teepaitoja ja -paskapaperia. Tähän se menee, uskokaa pois.

Samaan aikaan toisaalla joku tutkija saattaa muistuttaa, että auringon aktiivisuus on aikojen saatossa vaihdellut, että maapallon akselin kaltevuus voi (taas) muuttua, että aurinkokuntamme liikkuu linnunradan sisällä, että linnunrata liikkuu avaruudessa, että avaruudesta emme tiedä itse asiassa yhtään mitään. Mutta tämä tutkija ei voi sanoa kuka tai mikä on syyllinen, siksipä se ei kiinnosta ketään.

Yllätykset ovat aina ikäviä. Käviköhän sairaanhoitajillekin niin kuin meille kirjailijoille, että kukaan ei kertonut pienistä liksoista mitään? Että pitikö alkaa sairaanhoitajaksi jos tiesit palkan olevan liian pieni, pitikö alkaa kirjailijaksi?

Ei, kyllä se on niin, että kun minä vedän luistimet jalkaan ja menen mailan kanssa pellolle, joku saa rakentaa jäähallin ympärilleni. Minulla on sellainen pelisilmä, että alta pois. Siinä jää koivut ja selänteet kirkkaasti toiseksi.

Mutta eihän siitä tule mitään kun tässä maailmassa ei kukaan saa ansionsa mukaan.