No niin! Nyt kun kirjallisuuspalkintoehdokkaita alkaa putoilla, joukosta löytyy jo sellaisiakin kirjoja, joita olen lukenut ja joista pidän. Kun raatien ja oma maku lyö yksiin, ei tunne olevansa ihan hukassa arvottamisenkaan suhteen. Ainahan on terveellistä olla edes jotenkin kartalla siinä, mikä on hyvää ja mikä pahaa/huonoa.

Arvid Lydecken -palkintoehdokkaiden joukosta löytyy ihastuttava kirja.

Kerppu ja tyttö, tämän luin tuoreeltaan samana päivänä kun sain sen käsiini. Eikä siinä vielä kaikki. Se luettiin toisenkin perheenjäsenen (kriittisen sellaisen) toimesta samana päivänä, kannesta kanteen! Kerppu ja tyttö on vaan niin mainio kirja, että se on ahmittava yhdellä hotkaisulla. Ja jos sattuu omistamaan vaikkapa tytön ja koiran, kirja tuntuu vielä mainiommalta. Olen suositellut tätä kirjaa monelle ja siksi (öhöm) se taitaa olla jo loppuunmyyty.

Topelius -palkintoehdokkaiden joukossa on tämä sangen vinkeä opus.

Tämänkin olen jo lukenut ja pakko kai sanoa, että kirjan kielellinen kirkkaus on kuin tunturipurosta ammennettua jäävettä krapulan kuivaamassa kurkussa. Kirjailijan ilmaisun kirkkaus on sitä luokkaa, että sitä voi jo ihailla.

Ainoa hämmentävä seikka tässä on vain se, kuinka kirjailija on ehtinyt samana vuonna tehdä kaksi näin upeaa teosta. Onkohan haamukirjailija Sari Peltomäki auttanut kaimaansa? Tosin kirjailijavierailuihin erikoistunut Satu Peltoniemikin on voinut auttaa siskoaan Sari Peltoniemeä. No, joka tapauksessa onnea SP!

Noh, olin minäkin kaukaa viisas ja haastattelin ajoissa tätä lahjakasta kirjailijaa.